Suomi-lovea
Ihmisenä on helppoa jäädä jumiin perspektiiviin, vanhaan totuttuun ajatusmalliin, koko valitsemaamme todellisuuskäsitykseen. On mielenkiintoista, miten näinkin “älykkäinä” nisäkkäinä on mahdollista elää täysin kuplassa tietämättä oikeastaan mistään ulkopuolisesta mitään. Luomme oman polun, oman todellisuuden, jonka mutkat ja koukerot havahduttavat elämäämme, koko senhetkistä todellisuuttamme. Siksi on helppo unohtaa, että elämä tapahtuu samaan aikaan kaikkialla muualla, esimerkiksi vain takapihalla, jossa muurahainen tallustaa eteenpäin. Se on tuon muurahaisen koko elämä, ruohonkorsi ja kivenmurikka, jotka täytyy ylittää. Matkustaminen on avannut minulle ovia toisiin todellisuuksiin, toisiin maailmoihin, mikä taas on saanut unohtamaan vanhat esteet, nostanut katseen kivenmurikan ulkopuolelle. Tuhansien kilometrien välimatkan kulkeminen seitsemässä tunnissa tuntuu täysin absurdilta, mutta samaan aikaan siinä on jotain luonnollista. Olen kaukana kotoa, kaukana minulle luonnollisesta, mut